BC-juniorit leireilivät Unkarissa elokuun vaihteessa

2.9.2017




















Kooste Unkarin leiristä pelaajan näkökulmasta.

TU:n B- ja C-juniorit lähtivät Unkariin sunnuntaina 23.7. Mukana oli myös naisten pelaajia. Yhteensä leirille osallistui noin 25 urheilijaa. Lähdettiin Tampereelta lentokoneella Budabestiin ja ajettiin bussilla Békéscsabaan. Majoituttiin hostelliin n. 2.5km uimalasta. Syötiin paikallisessa ravintolassa lähellä uimalaa. Ruoka oli hyvää ja kaikki on luultavasti syönyt tarpeeksi leivitettyä kanaa vuodeksi.

 

Aamutreeneissä kaikilla oli semi kevyt yhteinen uinti. Sen jälkeen nuoremmat opettelivat esim. peliasentoa, puolustusta, syöttelyä, heittämistä ja pallon hakua. Vanhemmat keskittyivät enemmän uusiin pelitaktiikohin, kun perustekniikka oli jo kunnolla hallussa. Harjoituksissa heiteltiin erittäin paljon ja opeteltiin liikkumaan eri tavoilla.

Treenien jälkeen palasimme hostelliin ja nukuimme päikkärit. Unien ajaksi kännykät oli kerätty pois. Jotkut odottivat jopa oven takana herätystä, että saisi kännykät takaisin. Sitten oli vapaa-aikaa ja pelailtiin korttia ja laitettiin snäpissä streakit. Kävelimme ravintolaan syömään yhdessä ja sitten oli taas vapaa-aikaa jolloin kaikki menivät yleensä keskustaan tai uimalaan lillumaan ja pelaamaan lenttistä ja futista. Illalla päästiin pelailemaan paikallisen joukkueen kanssa. Vanhemmat pelasivat Békescsaban vanhempia ja vähän nuorempia vastaan ja nuoremmat pääsivät pelaamaan omanikäisiä ja niitäkin nuorempia vastaan.

 

Ensimmäisen viikon lauantaina ja sunnuntaina nuoremmat junnut osallistuivat turnaukseen Csongradissa ja vanhemmilla oli vapaata. Pelit menivät ihan odotetusti, voittoa ei tullut, mutta hyviä suorituksia koko joukkueelta ja pari tiukkaa ottelua.

Toisen viikon tiistaina ja keskiviikkona vanhemmat pelaajat menivät myös turnaukseen Csongradiin. He myös hävisivät kaikki pelit.

 

Torstaina 4.8 lähdimme Békéscsaban joukkueen mukana Szentesiin. Majoituimme paikalliseen asuntolaan ja söimme koulun ruokalassa. Asuntola ei ollut mikään luksus, kun Suomessa ollaa totuttu nukkumaan hotellissa. Siellä oli onneksi kuitenkin vessat, suihkut ja sängyssäkin pystyi jotenkin nukkumaan, kun ensin kasteli peiton ja tyynyn ja otti vaatteet pois. Ja ruokakin oli ihan hyvää, mutta vähän erikoista ja saatiinhan me jälkiruokaakin. Kävimme vielä illalla kävelemässä uimahallilla ja ostamassa vettä ja evästä seuraavia päiviä varten.

 

Perjantaista sunnuntai aamuun pelasimme Diapolo Kupa 2017 turnauksessa taas kahdella joukkueella. Nuoremmille junioreille tuli yksi tasapeli ja muut hävittiin. Pelit menivät suurimmaksi osaksi hyvin ja kehitystäkin näkyi jo aika paljon, mutta parannettavaakin vielä on.

 

Vanhemmat voittivat kaksi peliä ja hävisivät kolme. Pelit menivät paljon paremmin kuin Csongradissa ja turnaus oli muutenkin paljon hienompi ja siellä oli enemmän joukkueita.

 

Aamupelien jälkeen lähdimme Budapestin lentokentälle osalla pokaalit kädessä, mutta silti hieman haikein mielin. Lento meni hyvin ja päädyimme illalla loistavan matkan jälkeen meidän ihanaan kylmään sateiseen Suomeen Tampereen lentokentältä bussilla Impivaaran pihalle.

 

Unkarissa ymmärsimme kuinka erillaista laji on muualla kuin Suomessa. Vesipalloa tuli kaupan telkkarista ja lentokentällä myytiin vesipalloja. Turnauksissa opimme paljon uutta, kun pelasimme uusia joukkueita vastaan eikä joukkue ollutkaan enää Kuhat joiden pelitaktiikasta tiedetään melkein kaikki. Pelaajat oli paljon nopeempia ja kaikki tapahtui paljon nopeammin ja piti olla koko ajan hereillä ja yrittää paremmin.

 

Sää oli reissun alussa aika lämmin ja sitten kylmeni ja oli pari päivää 22-27 astetta. Loppua kohden lämpeni ja viimeiset päivät vaihtelivat 37-39 asteen välillä ja aurinko paistoi koko ajan.

 

Matka meni erittäin hyvin pienistä sanktioista ja sähläilystä huolimatta. Valmentajiltakin vaadittiin pitkiä hermoja välillä. Parhainta kuitenkin oli, että sai pelata vesipalloa parhaassa seurassa.

 

Kiitos kaikille, jotka olivat mukana Unkarissa ja erityiskiitokset valmentajille, jotka jaksoivat meitä koko leirin loppuun saakka!

 

-Silja