Seuran historia

Turun Uimarit ry on perustettu vuonna 1956. Alkuaikoina seuran toimintaan kuului uintiopetus, kilpailutoiminta, hengenpelastus, vesipalloilu ja henkinen kasvatus. Harjoittelupaikkana oli kesäisin Ispoisten uimaranta ja talvella harjoiteltiin Rehtoripellontien uimahallissa. Halli toimi muutoinkin seuran kokoontumispaikkana. Harjoittelu ei ollut samalla tavalla ohjelmoitua kuin nykypäivänä. Etupäässä vedettiin intervallia joko ilman valmentajaa tai valmentajan kanssa. Lisäksi harrastettiin voimaharjoittelua. Seuran valmentajina alkuaikoina toimivat muun muassa Timo Kivimäki ja Helge Möller.

Turun Uimareiden urheilullinen menestys perustui 1950- ja 1960-luvuilla uintiin. Läpimurtovuotena voidaan pitää vuotta 1961. Tällöin seuran nuorten 4 x 50 metrin vapaauintiviestijoukkue Pentti Miikkulainen, Kari Järvinen, Turkka Palken ja Tarmo Tuominen tekivät uuden TUL:n nuorten ennätyksen ajalla 1.55,50. Samana vuonna Turkka Palken voitti TUL:n hallimestaruuden 100 metrin perhosuinnissa. Kokonaisuutena arvioiden parhaat suoritukset 1960-luvun uinnissa olivat Turkka Palkenin voittama Suomen mestaruus 100 metrin perhosuinnissa sekä Tauno Vuoriston toinen sija SM-kisojen 100 vapaauinnissa. Mainittujen henkilöiden lisäksi seuran tähtiä 1960-luvulla olivat Timo Möller, Seppo Nikkanen, Mirja-Tuula Vuorio, Jarmo Tulonen, Ari Lehtinen, Simo Partanen, Martti Nurmi ja Mauri Lundgren.

Vesipallossa Turun uimarit osallistui ensimmäisen kerran TUL:n mestaruuskilpailujen B-sarjaan vuonna 1958. B-sarjan mestaruus saavutettiin vuonna 1961 ja joukkue nousi A-sarjaan. Tällöin joukkueessa pelasivat Jarmo Kajander, Kauko Sarvanto, Matti Salminen, Pentti Miikkulainen, Tauno Saarinen, Timo Kivimäki, Tarmo Tuominen, Seppo Nikkanen ja Turkka Palken. Suomisarjan puolella seura voitti vuonna 1964 lohkonsa ja pääsi mestaruussarjakarsintoihin. Tästä alkoi vähittäinen nousu kohti huippua. Vuonna 1966 seura saavutti Suomisarjan voiton ja nousi mestaruussarjaan. Mestaruussarjassa aloittaneessa joukkueessa pelasivat Timo Kivimäki, Tarmo Tuominen, Kari Suominen, Jarmo Tulonen, Martti Nurmi, Seppo Nikkanen, Mauri Lundgren ja Turkka Palken.

Vesipallossa 1960-luvun puolivälin jälkeen mestaruussarjan kaikki mitalit menivät helsinkiläisjoukkueille. HSS oli ylivoimainen ykkönen. Muita pääkaupungin mitalijoukkueita olivat: HU, Vetehiset, Kuhat, HTU ja FGO. Helsinkiläisten värisuora rikkoutui vasta vuonna 1973, kun Turun Uimarit voittivat pronssia. Turun Uimarit oli hopealla vuosina 1975 ja 1977 sekä pronssilla vuosina 1974 ja 1978. Muilla Helsingin ulkopuolisilla joukkueilla ei ollut asiaa mitaleille ennen kuin KuUS nousi hopealle vuonna 1976. Turun Uimarien menestyksen vesipallossa 1970-luvulla selittää se, että seuran runkopelaajisto oli luopunut vähin erin kilpauinnista ja keskittyi vesipalloon. Lisätekijä menestykseen oli se, että joukkueeseen alkoi vähitellen tulla mukaan myös uusia pelaajia, jotka eivät olleet entisiä uimareita. Hyvänä esimerkkinä tästä oli Tapani Vuoristo, joka aloitti uransa jo 1970-luvun alkupuolella. Nämä uudet pelaajat muodostivat pohjan sille menestykselle, jonka seura saavutti 1980-luvulla.

 Turun Uimarit nousi maamme parhaaksi vesipalloseuraksi 1980-luvulla, jota voidaan pitää seuran hegemoniakautena Suomalaisessa vesipallossa. Seura voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa miesten vesipallossa vuonna 1983 kukistamalla Helsingin Uimastadionilla pelatussa loppuottelussa Helsingfors Simsällsskapin. Seura  uusi mestaruutensa vuonna 1984. Seuraavat kaksi mestaruutta tulivat vuosina 1986 ja 1987. Vuosina 1989 -1991 mestaruus matkasi kolmena vuotena peräkkäin Aurajoen rannoille. Mestaruusjoukkueen kärkipelaajia olivat Hannu Luoto, Teppo Haapaniemi, Kari Lehtonen, Vesa Havia ja Jorma Aho. Joukkueen valmentajana menestysvuosina toimi Hannu Lehto. Myös Turun Uimareiden naisten joukkue nousi 1980 -luvun loppupuolella taistelemaan SM-sarjan kärkisijoista. Mestaruuden naiset voittivat vuosina 1988 ja 1989.

Vuoden 1991 mestaruuden jälkeen miesten joukkueen runkopelaajat alkoivat vähitellen lopetella uraansa ja joukkueesta lähti vuosittain pois kokeneita pelaajia. Uransa lopettaneiden pelaajien tilalle nousi vähitellen uusia pelaajia seuran juniorijoukkueista. Heikki Lehdon valmennuksessa seuran A-juniorit voittivat vuonna 1993 SM-kultaa. Vuona 1995 miesten joukkue saavutti vielä SM-pronssia joukkueella, jossa pelasi juniorisarjoissa menestyneitä A-junioreita ja muutama kokenut vanhempi pelaaja. Vuosikymmenen loppua kohti mentäessä loputkin joukkueen kokeneista pelaajista lopetti ja nuori joukkue joutui taistelemaan säilymisestään SM-sarjassa. Usein otteluihin lähdettiin vajaalla kokoonpanolla ja seuratoiminta oli kriisissä harrastajamäärän huvetessa. Tilanteen korjaamiseksi seura päätti panostaa voimakkaasti juniorityöhön uusien pelaajien hankkimiseksi

 Junioreille suunnatut vesipallokoulut lisäsivät vähitellen uusien pelaajien määrää seurassa. Nuorten joukkueiden valmentajina toimineet Tapani Vuoristo ja Turkka Palken tekivät loistavaa työtä ja seuran juniorijoukkueet nousivat vähitellen taistelemaan SM-sarjojen kärkisijoista. Junioreiden määrän kasvaessa myös miesten joukkueeseen alkoi vähitellen nousta uusia lahjakkaita pelaajia. Panostus juniorityöhön alkoi tuottamaan tulosta 2000-luvulle siirryttäessä. Seuran juniorijoukkueet voittivat Suomen mestaruuksia eri ikäluokissa ja seuran nuoret pelaajat täyttivät juniorimaajoukkueet. Pelaajien iän ja kokemuksen kasvaessa myös miesten joukkue alkoi vähitellen haastaa Suomen kärkijoukkueita. Vuonna 2003 miesten joukkue taisteli SM-mitaleista kohdaten pronssiottelussa Helsingfors Simsällsskapin. Helsinkiläiset olivat vielä parempia, mutta joukkueen otteet altaassa antoivat luvan odottaa menestystä.. Vuonna 2005 miesten joukkue palasi kymmenen vuoden tauon jälkeen mitalikantaan voittamalla SM-pronssia. Nousu kohti kärkeä sai jatkoa heti seuraavana vuonna joukkueen edetessä SM-sarjan loppuotteluihin. Loppuotteluissa vastassa ollut Uintiseura Kuhat osoittautui kuitenkin vielä paremmaksi. Vuonna 2007 joukkue kohtasi loppuottelussa Kuhat uudelleen, mutta kärsi jälleen kirvelevän tappion. kahden finaalisarjan häviön jälkeen joukkue onnistui saavuttamaan vuonna 2008 Suomen mestaruuden.