Maksim Maailmalla


31.10.2016

TU:n juniorityön kasvatti ja miesten edustusjoukkueen viime kausien maalitykki Maksim Stronsev viettää opiskelun loppuvuosiaan Itävallassa ja pelaa siellä vesipalloa paikallisessa joukkueessa. Ohessa Maksimin kuulumisia.

Muutin Itävaltaan tämän vuoden tammikuun puolessa välissä. Asun Innsbruckissa. Kirjoittelen loppuun Pro gradu –tutkielmaa, minkä ohella tutustun paikalliseen vesipalloon.

Heti kun saavuin Itävaltaan otin yhteyttä paikalliseen vesipallojoukkueeseen. Innsbruckissa on kaksi joukkuetta. Ne harjoittelevat yhdessä, mutta ovat sarjassa kahtena eri joukkueena, kuten aikoinaan TU ja legendaarinen Neo. Saavuin Itävaltaan tämän vuoden alussa, joten yli puolet kaudesta oli jo pelattu. Jouduin pelaamaan kakkosjoukkueessa. Syynä oli mm. se, että paremmassa joukkueessa oli ulkomaalaiskiintiö täynnä. Itävallassa pelaa erittäin paljon ulkomaalaistaustaisia pelaajia. Osa asuu ulkomailla ja käy vain peleissä. Innsbruckissa on nyt peräti 8 pelaajaa (vain 5 voivat pelata joukkueessa). Viime kaudella treenasin ahkerasti ja pelasin hyvän loppukauden, joten tämän kauden pelaan paremmassa joukkueessa.

Innsbruckin pääjoukkue on tosi hyvä. Viimeisen 10 vuoden aikana se on ollut peräti 9 kertaa Itävallan mestari. Joukkueen tasosta huolimatta meininki on aavistuksen verran kaoottinen. Valmentajan roolissa on noin 65 vuotias slovakialainen, joka on ollut aikoinaan Euroopan parhaita sentteripelaajia. Hänen näkemyksensä vesipallosta on yksitoikkoinen ja vanhentunut. Joukkue harjoittelee 5 kertaa viikossa. Treeneissä on 1,5 tuntia allasta ja tämän lisäksi pelaajilla on mahdollisuus käydä omatoimisesti ”yksityis” salilla kolmesti viikossa. Altaassa treenit ovat hyvin samanlaisia joka päivä viikosta toiseen. Aluksi uidaan noin 45-55 min. Kaikki uinnit uidaan tosi kovaa vauhtia. Seuraavaksi on polkua tuolin kanssa: 4×4 väliä (20m) + lisää jalkoja niin, että siihen menee noin 15 min. Tämän jälkeen on 5-10 min pallottelua ja lopuksi heittoja, jos jää aikaa. Joukkue ei harjoittele taktiikoita eikä mitään muuta kuin edellä mainittua.

Itävallan sarjassa pelaa 7 joukkuetta. Innsbruckin parempi joukkue sekä Salzburgin joukkueet ovat reilusti muita parempia. Mahdollisesti hiukan TU:n joukkuetta parempia, sillä pelaajat ovat paljon isompia ja heillä on enemmän kansainvälistä kokemusta. Muut joukkueet ovat suunnilleen Suomen SM-joukkueiden tasoa. Suuri määrä ulkomaalaisia tekee joukkueista epätasapainoisia. Ulkomaalaiset pelaajat pelaavat välillä omaa peliä ja paikalliset omaa. Yleisesti sanottuna peli on aavistuksen verran nopeampaa kuin Suomessa ja otteet kovempia. Paikallinen vesipalloliitto on oma tarinansa. Se ei oikein saa asioita aikaiseksi, joten välillä pelien aikataulut ja paikat ilmoitetaan viime tingassa.

Oma kokemukseni sarjan tasosta perustuu pelaamiseen kakkosjoukkueen riveissä, kyseinen joukkue sijoittui sijalle 6. Siinä joukkueessa sain pelata niin paljon kuin huvitti ja maalinteko onnistui samaan tahtiin kuin Suomessa. Joukkueen taso oli yleisesti huono, mutta siinä oli muutamia hyvin taitavia pelaajia, jotka nostivat osaltaan joukkueen tasoa. Tästä johtuen on vaikeaa verrata sarjaa Suomen sarjaan.

-Maksim

28.1.2017

Maksim Stronsev siirtyi vuoden alussa Itävallasta vesipalloammattilaiseksi Italiaan. Tässä Maksimin ensimmäinen kertomus Italiasta:

Vuoden vaihteessa Raul Perian kertoi minulle, että yksi joukkue Italiassa etsii kaaripelaajaa. Hän uskoi, että tulisin pärjäämään kyseisellä tasolla ja kehotti käymään näyttäytymässä siellä. Heti vuoden ensimmäisellä viikolla otin heihin yhteyttä ja 9. päivä olin jo Comossa. Olin täällä Italiassa 3 päivää jonka jälkeen sovimme, että tulen takaisin seuraavan viikon tiistaina, sillä ensimmäinen peli oli jo kyseisen viikon lauantaina. Seura siirto tehtiin tosi tiukalla aikataululla. Tein joukkueen kanssa sopimuksen, jonka nojalla saan asunnon, ruokaa aamutreenien jälkeen ja vähän rahaa arjen kulujen kattamiseen.

Italiassa on kova taso vesipallossa. Täällä on pääsarja (A1) jossa pelaa 14 joukkuetta. Seuraava sarja on A2 joka on jaettu kahteen lohkoon, joissa kummassakin on 12 joukkuetta. Itse pelaan kolmannessa sarjassa joka on B1. Se on jaettu neljään lohkoon joissa kaikissa on 10 joukkuetta. Italiassa myös pelataan C ja D sarjaa.

Mielenkiintoista on se, että pääsarjassa saa pelata neljä ulkomaalaista yhtä joukkuetta kohden kun taas muissa sarjoissa vain yksi ulkomaalainen per joukkue. Näin ollen pääsarjaa lukuun ottamatta sarjat pyörivät lähestulkoon kokonaan italialaisten pelaajien voimin.

Pallanuoto Como ASD on uusi joukkue, joka muodostui noin 2 vuotta sitten. Ennen Comossa oli yksi joukkue joka pelasi pääsarjassa, mutta sisäisten erimielisyyksien johdosta joukkue jakaantui kahtia ja uusi joukkue joutui aloittamaan kaiken alusta. Viime kaudella joukkue oli lohkossaan neljäs, mutta tänä vuonna tähtäimessä on seuraavaan sarjaan ylentyminen. Joukkue sai myös nyt riveihinsä sisilialaisen sentterin puolustajan (31) joka pelasi keskitasoisessa pääsarjan joukkueessa ja oikean laidan kaaripelaajan (23) joka on myös Sisiliasta, mutta pelasi A2 sarjassa. Kyseisellä pelaajalla on erittäin hyvä peippi ja heitto. Näin ollen tällä kaudella joukkueessa on 7-8 pelaajaa jotka ovat joko A1 tai A2 tason pelaajia. Lähestulkoon kaikki pelaajat ovat tulleet muista kaupungeista Comoon pelaamaan. Ainoa ongelma on materiaalin suppeus. Avaus ketjun lisäksi penkillä istuu 5-6 pelaajaa joista 2-3 tosi nuorta junioria.

Como harjoittelee 7 allastreeniä ja 3 Sali treeniä viikossa + joka lauantai on peli. Kauden alussa oli 8 allas + 4 salitreeniä, mutta nyt kun kausi alkoi niin valmentaja kevensi harjoitus taakkaa. Joukkueessa on 7 pelaaja + minä jotka käyvät aina kaikissa treeneissä ja loput käyvät vain iltaisin eli 4 treeniä viikossa. Ma, ke ja pe on aamutreenit. Silloin meillä on 1,5h salia, jolloin tehdään valmentaja tekemä ohjelma ja venyttely. Tämän jälkeen noin tunnin tauko ja 1h uinti. Uinnit on tehty tosi lajin omaisiksi. Uidaan paljon sprinttejä ja uinnin ohella/välissä tehdään pallon suojaus harjoituksia, peippaamista, jalkoja yms. Kokonaisuus on vesipallon kannalta hyvin kehittävä tunnin pituinen setti. Iltaisin uidaan 15-45min, tehdään jalkoja ja sitten päivästä riippuen ylivoima, pelaaminen, heittäminen yms. Joka keskiviikko käydään Luganossa (Sveitsi) pelaamassa harjoitus matseja paikallista joukkuetta vastaan (Sveitsin ylivoimainen mestari, sillä sielläpelaa 3 Italian maajoukkue pelaajaa). Viikko päättyy aina lauantaina jolloin on peli.

Joukkuetta valmentaa kroatialainen valmentaja jolla on tosi paljon kokemusta. Hän on valmentanut mm. Jugoslaviassa, Kiinassa, Italiassa ja Kazakstanin naisten maajoukkuetta. Valmentaja on hyvin temperamenttinen. Hän antaa paljon palautetta ja huomauttaa pelaajien tekemistä virheistä välittömästi.

-Maksim